Marjukka Paunila, synt. 1949,  tuli suuren yleisön tietoisuuteen voittaessaan 1974 Jyväskylän Kesän debyyttikilpailun, jolloin hänen maalauksellinen kuvakielensä erottui silloin yleisesti vallalla olevasta realismista. Hänen maalaustensa lähtökohdat ovat nousseet ympärillä olevista aiheista: ihmisistä, luonnosta ja esineistä ja niihin liittyvistä tunnelmista. Hän maalaa meille näkyviin valon ja värin keinoin runoa elämästä, valosta  ja varjoista liittäen ne välillä enemmän ja vähemmän tunnistettaviin aiheisiinsa.  Hänen teoksiaan on monissa kokoelmissa ja hän on osallistunut useihin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla.

Paunila on tunnettu myös muotokuvamaalarina. Hän on maalannut mm. Kirsi Kunnaksen, Matti Klingen ja Ylermi Rungon muotokuvat.

NÄYTTELYLUETTELO - UTSTÄLLNINGSKATALOG - CATALOGUE RAISONNÉ  (pdf 455kt)

"Laitan värejä vierekkäin kuin sanoja. Maalaan siveltimellä jännitteitä, alleviivaan tasapainoa. Nostan esiin, mitä tarvitsen. Sanat kauneus ja lepo, rauha ja rakkaus ovat juuri avautumassa. Näen ne sormillani niin että päässä kuumottaa.
Mustat tulevat nyt lähelle ja koskettavat. Nautin niiden turvallisuudesta.
Yksinäisyys on sininen ja syvä ja vilvoittava, kiinalainen astia, jossa on kuihtunut orkidean nuppu.
Tarvitsen kauneutta. Kauneus saa minut hengittämään. Välillä  kauneus, hengitys on kuin ohut viiva. Joskus taas kauneus, kasvava pyörre, hurmio ja sitten vapaus.
Kun maalaus hengittää ja väri muuttaa väriään aamun, päivän, illan, yön mukaan, väri niin kuin itsestään nostaa valon näkyviin. Tätä en voi saada aikaan, nähdä kuin maalaamisella.
Kauneus on syvä asia, joka antaa voimaa ja tasapainoa.
Se tuo myös lepoa, joka on entistä tärkempää tässä uuvuttavassa ajassa."
--------
"Kan målarnas betraktande av tingens stilla liv avtäcka varandets och varats hemligheter? I deras stilleben kan ett oansenligt föremål ge sig till känna och smyga ut ur det funktionssammanhang som är tavlans fiktion, ett dukat bord, en hylla i ett kök. De gör sig synliga, en flätad korg hos Zurbarán eller ett stycke mönstrat tyg hos Ernst Josephson, och upprättar ett hemligt samförstånd med betraktaren utan att tingen i deras omgivning lägger märke till det: här är en öppning och ingång."  ( Peter Cornell: Saker)