galleriat.net
Taidesalonki - Konstsalongen
VLADIMIR KOPTEFF -

8.1.2011 - 16.2.2011

Vladimir Kopteffin (1932 - 2007) muistonäyttelyssä on esillä hänen jokaista tyylivaihetta edustavia teoksia varhaisista realistisista töistä alkaen: piirustuksia, serigrafioita, maalauksia ja veistoksia. Erityisen mielenkiintoisella tavalla tämä lähes viidenkymmenen vuoden ajan kattava näyttely valottaa Kopteffin konstruktiivisen taiteen lähtökohtia ja syntyvaihetta, todistaa sen jatkuvaa muuttumista ja osoittaa siinä säilyneitä pysyviä elementtejä. Suurin osa teoksista on ollut esillä näyttelyissä, joista ensimmäisen Kopteff piti vuonna 1969.

Jo 7-vuotiaan Vladimirin piirtämä kuva Viipurin asemasta vihjaa hänen poikkeukselliseen lahjakkuuteensa. Vasta vuonna 1958 Kopteff päätti pyrkiä ja pääsikin Suomen taideakatemiaan. Siellä hänen opettajiaan olivat muun muuassa Erkki Koponen ja Sam Vanni, opiskelijatovereitaan Timo Aalto ja Paul Osipow. Suomen taideakatemiasta alkanut luovan identiteetin etsiminen vei hänet nykytaiteen sekä New Yorkin tarjoamien valinnanmahdollisuuksien pariin. Hänen ihailemaansa venäläiseen avantgardismiin, erityisesti Kazimir Malevitshiin ja Vasili Kandinskyyn, liittyi New Yorkissa Josef Albersin taide. Vuodet 1966-67 hän opiskeli New Yorkin Pels School of Artissa ja työskenteli samalla rakennuksilla sekä mainostoimistoissa piirtäjänä. Suurimmiksi vaikuttajiksi murrosaikaa elävässä suurkaupungissa muodostuivat ehkä sittenkin kaupungin kulttuurielämä, taidemuseot ja etenkin jazzklubit.

New York, moderni venälainen taide, avantgardismi sekä varsinkin Kandinsky vaikuttivat vahvasti hänen käsitykseensä taiteen merkityksestä ja antoivat suuntaviivoja Kopteffin omalle taiteenteon tavalle. Se merkitsi konstruktivismia vuodesta 1969 lähtien. 1970-luku oli vahvan tekemisen ja tulemisen aikaa. Villin värikkäitä teoksia hallitsevat geometriset peruskuviot: neliöt, ympyrät ja kolmiot. Kuvioita ja värejä rytmikkäästi yhdistelemällä työt hahmottelevat psyyken ja maailman äärettömyyttä. Kopteffin näitä kuvioita kohtaan tunteman kiinnostuksen takana oli niiden vahva universaalinen symbolimerkitys.

Seuraava suuri muutos tapahtui 70-luvun puolivälissä. Kopteff tutustui kansainväliseen konstruktivistien ryhmään (IAFKG, myöhemmin Arbetskreis). Hän osallistui ryhmän symposioihin ja yhteisnäyttelyihin ympäri Eurooppaa. Ryhmä edusti niin sanottua systemaattista konstruktivismia, joka ei suosinut värejä. Myös Vladimir Kopteffilla alkoi mustavalkoinen ˙systemaattinen kausi, joka kesti lähes 30 vuotta. Kuvioista jäivät ympyrät, ja mustavalkoisuutta piristi välillä hillitysti harmaa, sininen tai keltainen.

1980-luvulla Vladimir Kopteff laajensi tuotantoaan veistostaiteen suuntaan. Neliöt muuttuivat kuutioiksi, ja hän käytti monenlaisia materiaaleja: puuta, aluminia, terästä, betonia, kiveä, graniittia ja marmoria. 1990-luvulla Itä-Euroopan poliittisten muutosten jälkeen Kopteff kiinnostui entistä enemmän venäläisistä juuristaan ja Venäjän taide-elämästä. Hän loi yhteyksiä muun muuassa Pietarin Venäläiseeen museoon ja osallistui museon suureen avantgardenäyttelyyn 2000-luvun alussa. Novgorodissa hän järjesti pienen ryhmänäyttelyn, Viikinkien jalanjäljillä, jonka taustalla oli kiinnostus Pohjois-ja Itä-Euroopan historiaan sekä oman identiteetin etsintä. Vuonna 2003 ˙hänen työnsä palkittiin kuvanveistäjäpalkinnolla Biennale di Firenze nykytaiteen messuilla. Samoihin aikoihin hän sai myös opetuskutsun Yhdysvaltoihin, muttei voinut ottaa sitä vastaan puhjenneen sairauden vuoksi. Vladimir Kopteff osallistui moniin yhteisnäyttelyihin esimerkiksi Hollannissa, mutta uskollisin hän oli suomalaiselle Dimensio-ryhmälle, jonka näyttelyissä hän oli mukana loppuun asti.

taidesalonki/t_vladimir_kopteff_05_Formaatio_F_1969_65x50_cm_rasvaliitu_paperille.jpg
» Teokset