CV
TEOKSET

TUOMO VARTIAINEN        på svenska
13.9. - 1.10.2000
Heijastuksia 30 vuoden ajalta

Vuonna 2000 tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä kun kuvataiteilija Tuomo Vartiainen piti ensimmäisen oman näyttelyn Helsingissä. Nyt Hagelstamin galleriassa 13.9-1.10.2000 esillä oleva näyttely on läpileikkaus hänen tuotantonsa keskeisistä päälinjoista. Jo 1970-luvulla taidekriitikot nimesivät Tuomo Vartiaisen maalaukset surrealistisiksi. Taiteilijalle itselleen maalaukset ovat juttuja. "Jo hyvin varhain tunnistin omakseni realistisen tyylin ja maiseman. Tajusin, että kyseessä on mielen maisema. Olen sisäisen maailman maalari. Minulle Tila, Todellisuudet, Vuorovaikutus ja Suhteet ovat keskeistä. Maalaaminen on kamppailua ajatuksen, muodon ja ilmaisun kanssa." Tuomo Vartiainen kiteyttää.

"1970-luvun maalauksissa tutkin yksinäisyyttä sekä ihmisten välisiä jännitteitä ja ristiriitoja. Piirsin, tein öljy- ja guassitöitä sekä serigrafiikkaa ja kollaaseja. 1980-luvulla painopiste siirtyi yksinäisyyden kohtaamiseen itsessä ja vuorovaikutuksen tutkimiseen. Tein edelleen öljy- ja guassimaalauksia sekä serigrafiikkaa. Uutena ulottuvuutena tulivat akvarellityöt. 1990-luvun maalauksissa tutkin ihmisen suhdetta olemassaoloon, ihmisen olotilaa. Halusin myös ottaa kantaa alkuperäisyyden ja luonnon puolesta. Aloin maalata mänty- ja koivuvanerille vahatempera ja öljyllä, samalla liityin oman sukuni esi-isien ketjuun. Olen isältäni oppinut puunkäsittelytaidon. Tätä taitoa sovelsin maalauksiin ja kehitin oman työskentelymenetelmän. Puulle piirtäessäni tai maalatessani käytän pensselin sijasta veistosrautaa." 1990-luvulla tuli Tuomo Vartiaisen tuotantoon mukaan myös metalligrafiikka.

Taiteilija toteaa, että puulle maalaaminen mahdollisti monentasoisen suhteessa olon ja vuorovaikutuksen tutkimisen. On olemassa suhde itse materiaan: maalauksen pohjaan - puuhun, on mänty- ja koivuvaneripintojen välinen keskinäinen suhde, on suhde ideaan ja tekniikkaan, ja vielä suhde maalaukseen kokonaisuutena. "Vuorovaikutus eri tasojen, osien ja suhteiden välillä on minulle tärkeää, sillä maalaaminen on työskentelyä sisäisen ja ulkoisen todellisuuden kanssa sekä sen, mikä on niiden välissä. Kolminaisuus on mahdollista ymmärtää monella tavalla ja tasolla." 1990-luvun työt ovat tulosta tästä tutkimusprosessista.

"Maalaaminen on mitä syvimmässä määrin yksintyöskentelyä. On opittava tekemään valintoja. Etsittävä omaa itseä ja omaa ilmaisutapaa, ja ennen kaikkea uskallettava kokeilla. Tutkiminen ja kysyminen ovat keskeinen osa taiteilijan olemusta ja työtä. Jo hyvin nuorena opin, että vastauksia kysymyksiin on etsittävä monaalta. On tunnettava vanhat mestarit, luettava paljon ja monenlaista, käytävä näyttelyissä ja oltava hereillä sille mikä liikkuu itsessä ja ajassa. Taiteilijan täytyy myös uskaltaa elää, vaikka hän samanaikaisesti on tarkkailija."

Taide on ja nousee rajapinnoilta. Taide on kuin lapsen leikki, onkiretki. Odotusta. Yllätyksiä. Tuomo Vartiaisen maalaukset ovat sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden heijastuksia.