Erna
Aaltonen
keramiikkaa
3.-27.10.2002
Jotkin
taideteokset miellyttävät erityisesti siksi, että
ne pystyvät välittämään katsojalle ominaisuuden,
jota käsin kosketeltavissa esineissä ei varsinaisesti
ole ajan ulottuvuuden. Keraamikko Erna Aaltosen taide toimii
tällä tavoin, se vie meidät takaisin menneisyyteen
tai kuljettaa meidät pitkälle tulevaisuuteen.
Erna
Aaltosen keramiikka yltää aikaan, jolloin ihmiskunta
ilakoi juuri löydetystä taidosta tehdä mestariteoksia
savesta. Erna Aaltosen teokset luovat mielikuvia ja mielleyhtymiä
pallomaiseen Shaan-ruukkuun, kreikkalaiseen pithoihin ja amforaan,
egyptiläiseen hautausruukkuun lähes päättymättömänä
jatkumona ajan virtaan. Hänen teostensa pintakäsittely
korostaa tätä antiikinomaisuutta. Pinta, joka aina on
viimeistelty äärimmäisen tarkasti, on usein saanut
loppusilaukseksi vähäisen rosoisuuden, aivan kuin aika
olisi käsitellyt teosta. Erna Aaltosen nykyiseen värimaailmaan
kuuluu musta matta, joka muistuttaa nuotiotulen luomaa patinaa
tai kauan maatunutta pintaa, ja toisaalta täplikäs kuparinen
vihreä tai sininen, vaihtelevainen vaskenruoste.
Todennäköisesti
niiden mielleyhtymien innoittamana muuan Erna Aaltosen ystävä
vielä vahvisti näitä tuntemuksiaan kokoamalla kärsivällisesti
yhden rikkoutuneen ruukun palaset uudelleen alkuperäiseen
muotoon. Hän jopa täytti huolellisesti palasten väliset
pienet säröt, ja lopputuloksena oli taide-esine, joka
olisi sopinut etruskien käsityötaidolle pyhitettyyn
museoon.
Erna
Aaltosen työt tuovat mieleen jopa muinaisten esikuviensa
symbolimerkityksiä: munanmuotoisia ruukkuja käytettiin
usein tuhkauurnina. Minun mielessäni tällaiset tyhjät
astiat täyttyvät kaiuilla muinaisista riiteistä,
jotka kertoivat muodonmuutoksesta. Nämä työt ovat
ikoneja tai alttaritauluja.
Tuo
on Erna Aaltosen taiteen vakavampaa puolta. Leikkimielisempää
on se tapa, jolla hänen työnsä samanaikaisesti
lennättävät meidät tulevaisuuteen, eriskummalliseen
science fiction maailmaan. Hammasratasta muistuttava kohokoristelu,
joka kiemurtelee tai polveilee rytmikkäästi ruukun kaulalla
tai suuaukon reunassa; se on salaperäisen konemainen. Metallinen
musta tai ylimaalliset pastellivärit viittaavat tuntemattomien
avaruusalusten aurinkotuulten täplittämiin metallirunkoihin
ja ruukkujen kansien kaarevat kahvat ja nupit niiden antenneihin.
Nämä työt ovat aikakapseleita kaukaa avaruudesta.
Kaiken
tämän kruunaa erinomaisen laadukas käsityö.
Erna Aaltosen teokset on käsinrakennettu ohuista savinauhoista,
jotka ovat suunnilleen kapean vyön paksuisia. Maksaa vaivan
kuvitella kuinka rakentaisi ylimalkaan mitään ohuista
, hervottomista nahkasuikaleista
siitä saa jonkinlaisen
kuvan Erna Aaltosen työn saumattomasta tarkkuudesta. Tämä
tekniikka tekee hänen keramiikastaan selväpiirteistä,
puhdasta, hämmästyttävän ohutta ja kevyttä.
Erna Aaltosen ruukut ja vaasit seisovat epätodellisen tasapainoisesti
pienillä pohjillaan - aivan kuin ne olisivat valmiina sinkoutumaan
suoraan aikaan.
Tim
Steffa (käännös Simo EW laine)
|