HANNA KANTOKORPI
Pyhimyslegendoja
1.10. – 27.10.2002


Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksen näyttely liittyy Taideteollisen korkeakoulun taideosaston tohtorikoulutukseen. Suomen Kulttuurirahasto on tukenut näyttelyä.

Tohtorin tutkinto käsittää pyhimyslegenda-aiheisen taidenäyttelyn sekä tutkimuksen renessanssin ja barokin maalaustaiteen pyhimysaiheita käsitelleistä taiteilijoista ja teoksista.

Pyhimykset jaottelisin seuraavanlaisesti: erakot, dogmaatikot, marttyyrit, organisaattorit, ristiritarit, mystikot ja askeetikot.
Haluan samastua pyhimysten ajatuksiin ja kohtaloihin, kirjoittaa ja kuvittaa taiteilijana taiteilijoiden jatkumossa sekä välittää tulkinnallani kokemustani.

Asennoidun itseeni runoilijana ja etsin innoitusta pyhimysaiheisista teksteistä. Tutkin pyhimyksiä jotka saavat sisäisen kielenkärkeni laulamaan. Innostun erakoista, neitsyistä ja kirjailijoista. Alter egoni taitaa olla Ignatius Loyola -tahallisen köyhä matkailija, joka koko elämänsä hioi vain muutamaa opustaan. Läheisiä ovat myös hurmahenkinen mystikko Avilan Teresa ja itsekastraatti tiedemies Origenes. Olen suurien tarinoiden ystävä ja vanhanajan romantikko siinä mielessä että koen elämän melodraamana. Jos sen voi kertoa asiallisesti, se ei ehkä ole minun tarinani.

Tutkimukseni alkaa taidehistorian pyhimystaiteen symbolien ja allegorioiden esittelyllä. Taiteilijoiden elämäkertojen lisäksi käsittelen heidän motiiviensa muotokieltä ja aikalaisia, tulkiten maalauksia semiotiikan keinoin.

Pastellimaalaukseni ovat kookkaita töitä, joissa esiintyy yksittäinen pyhimys mietiskelemässä keskellä massiivista, tunnetilaansa luotaavaa maisemaa. Pieni ihminen suuressa maisemassa on keskeinen ilmaisumuotoni. Työskentelytapani on samastuminen. Haluan mennä pyhimykseni nahkoihin, olla hänen sisällään, olla yhtä, olla tuo pyhimys. Tämän pyrin asettamaan töissäni esille kuin näyttelijä, ohjaaja tai lavastaja.

-Hanna Kantokorpi-