galleriat.net
Galleria Duetto
ALBRECHT MAIJA -

25.10.2017 - 19.11.2017


Menen pihalle ja tiedän olevani tarkkailun kohteena, ylitselentävä korppi ilmoitti jo muille tulostani. Männynoksalla varis seuraa tarkasti kävelyäni ja talitiainen varoittelee lajikumppaneitaan. Tärkeintä on pitää silmänsä auki ja oppia siitä. 

Elämässä on hetkiä jolloin toisaalta katsoo taaksepäin ja miettii sitä mitä on tehnyt, toisaalta kääntää katseensa tulevaisuuteen ja ajattelee sitä mitä haluaisi vielä kokea. Tällainen ajankohta osui kohdalleni viime kesänä kun olin juuri täyttänyt viisikymmentä, ja äitini pian sen jälkeen poistui keskuudestamme. Nyt suru ja kaipaus kulkee mukana, aivan pinnan alla ja valtaa mielen yllätyksellisissä tilanteissa. Äitini työelämä kului luokkahuoneessa opettaen lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja tarkkailemaan ympäristöään. 

Äidin jäämistöstä löysin leikekirjan, jossa hän oli huolellisesti säilyttänyt kaikki näyttelykutsuni, sekä näyttelyistäni kirjoitetut lehtiartikkelit ja arvostelut. Niitä selaillessani huomaan, että olen töissäni toistuvasti käsitellyt elämän rajallisuutta. Aiheeni ovat vuosien saatossa vaihtuneet, ihmisistä kasvien kautta lintuihin. Yleensä tunnistan niissä kuoleman läsnäolon. Historialliset luonnontieteelliset kuvat ovat pitkään olleet työlleni lähtökohta. Tässä kuvituksen perinteessä mallia on usein otettu kuolleista ja täytetyistä eläimistä. Elämää esitetään kuoleman kautta. 

Nyt varis raakkuu, heittäytyy oksaltaan ja vaappuu tuulessa. Hyvin elävänä.



Jag går ut på gården och vet att jag är iakttagen. Korpen, som flyger över, kungjorde min ankomst för de andra. På en tallgren följer kråkan noggrant med vart jag går och talgmesen varnar sina artfränder. Det är viktigast att hålla sina ögon öppna och att lära sig av det. 

Det finns stunder i livet då man, å ena sidan, ser bakåt och tänker på vad man gjort och, å andra sidan, vänder sin blick framåt och reflekterar över vad man ännu vill uppleva. För mig var en sådan tidpunkt senaste sommar då jag precis fyllt femtio och min mamma snart därefter lämnade oss. Nu följer sorgen och längtan mig, precis under ytan, och fyller mitt sinne i överraskande situationer. Min mamma tillbringade sitt yrkesliv i klassrummet där hon lärde barn läsa, skriva och att iaktta sin omgivning.

I mammas kvarlåtenskap hittade jag en urklippsbok, i vilken hon omsorgsfullt bevarat alla inbjudningskort till mina vernissager och alla artiklar om mina utställningar. Då jag bläddrar i dessa märker jag att jag gång på gång behandlat livets ändlighet. Mina motiv har genom åren bytts från människor till växter, sedan till djur. Vanligen igenkänner jag dödens närvaro i dem . En utgångspunkt för mitt arbete har länge varit de historiska naturvetenskapliga illustrationerna. I denna avbildningstradition har man ofta använt döda och uppstoppade djur som modell. Livet framställs genom döden. 

Nu kraxar kråkan, kastar sig från sin gren och vacklar till i vinden. Mycket levande. 


Kiitos / Tack till

Konstsamfundet

Svenska Kulturfonden

Esa Riippa


duetto/t_AlbrechtMaija2016_Vaihtoehtoisia_tapoja_nahda.jpg
» Teokset