galleriat.net
Galleria Duetto
HALLIVUO/JANTUNEN/VAINIONPÄÄ - MIES, NAINEN JA IHMINEN

23.7.2009 - 9.8.2009

Tuomas Hallivuon (1968) työt ovat perinteistä metalligrafiikkaa. Etsauksena tehty viivapiirros on voimakkaimmin esillä hänen teoksissaan, joihin taiteilija lisäilee akvatinta-, kuivaneula- tai carborundumtekniikkaa tarpeen mukaan.
 
Hallivuon vedokset ovat niukkavärisiä, yleensä mustavalkoisia, joissa saattaa olla pieniä värikkäitä kohtia. Viivan käyttö on lennokasta ja mukana on paljon rosoa, jonka on aiheuttanut epämääräiset sattumanvaraiset syöpymät laatoissa. Sarjakuvamaiset hahmot ja puhekuplat teksteineen ovat tyypillisiä hänen teoksissaan. Hallivuo yhdistää esittävää ja abstraktia,  suurpiirteistä ja skarppia, sekä tietoista ja tiedostamatonta. Kuvissa onkin usein monta tasoa.
 
Tuomas Hallivuo itse sanoo omasta tekemisestään: ”Saan aiheeni eletystä arjesta, unista, tunteista ja joskus jopa elokuvista tai lehtikuvista. Aihe on minulle lähtökohta, joka muuttuu tehdessä. Lopputulos voi olla aivan muuta kuin mistä aloitin. Kun katson valmiita teoksiani, löydän niistä uusia tarinoita. Nimeänkin teokset vasta valmiina, kun tiedän mitä olen tehnyt, minkä tarinan kuva kertoo minulle. Se on jonkinlaista itsetutkiskelua. Yhdellä kuvalla voi olla monta tarinaa, ja jokainen katsoja näkee sen aina eri tavalla.” 

Jonna Jantusen (1980) grafiikka on hillittyä ja pelkistettyä. Hän yhdistelee eri syväpainotekniikoita, mutta on mieltynyt erityisesti kuivaneulan piirrosjälkeen.
Teoksissa abstraktit kuviot ja kirkkaat väripinnat kohtaavat usein ihmishahmoja, jotka ovat sukupuolettomia ja niukkaeleisiä. Osa teoksista kuvaa omituisia muotoja. Silti kaikkien teoksien pohjana on ihmisten perustunteet.
Jantusen tyyliä voisi kutsua minimalistissurrealistiseksi.

Anniina Vainionpää (1979) kuljettaa katsojaa voimakasväristen puupiirrosten ja monotypioiden välityksellä kahdessa maailmassa. Siinä, missä ihminen elää vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja siinä, mikä sijaitsee ihmisen mielessä muilta piilossa. Työskentelyn pohjana ovat olleet aikuistumiseen liittyvät kysymykset:  
Ovatko lapsuuden leikit harjoittelua sitä varten, että osaisi luovia aikuisuuden karikoiden läpi? Mistä aikuisuus alkaa ja  onko se vain kasa rooleja, jotka pakottavat käyttäytymään tietyin tavoin? Voiko silloin ristiriita ulkoisten roolien ja sisäisen todellisuuden, minuuden, välillä kasvaa niin suureksi ,että ihminen muuttuu vieraaksi 
itselleen vai onko rooleista mahdollista murtautua irti? Muuttua omaksi itsekseen. Miksi on niin vaikea näyttää heikkouksiaan muille, vaikka ne juuri tekevät meistä inhimillisiä? Graafikkona Vainionpäätä ei kiinnosta identtisten vedossarjojen teko 
vaan vedossarjan variointi. Hän käyttää  puupiirroksissaan  yhden laatan menetelmää, jolloin vedoslaatta tuhoutuu työn edetessä. Vedossarjat ovat pieniä ja  jokaisessa saman työn vedoksessa on käytetty eri värejä , jolloin työn luonne ja tunnelma muuntuu värien vaihtuessa.

duetto/t_JantunenJ_musta.jpg
» Teokset