Unia ajassa?

Taidegalleria Ulaanissa on Heli Huhtalan toinen yksityisvalokuvanäyttely. Hän on kuvannut syksyä harmaassa melakolisuudessaan ja lähes hauraita
unimaailmaan kuuluvia kuvia.

”Rakastan syksyä, sen harmautta ja aamusumuja. En tunne toista ihmistä läheltäni, joka nauttisi syksyn synkkyydestä. Olen joskus ajatellut, että tämä aika ei ole minun aikani ja katsellut asioita sekä maailmaa hiukan ulkopuolisena, tuntematta yhteenkuuluvuutta mihinkään, kaivaten koko ajan jonnekin, paikkaan, josta en tiedä itsekään. Ehkä siksi juuri syksy, lähdön aika, on minun vuodenaikani, vaikka en olekaan menossa mihinkään.”

Heli Huhtala kertoo mustavalkokuvauksen olevan hänelle luonnollinen ja oikeastaan ainoa tapa lähestyä valitsemiaan aiheitaan, kuvaa hän sitten ihmistä tai maisemaa. Hän pitää mustavalkoisuuden pelkistävästä vaikutuksesta ja ajattomuudesta. Osassa tässä näyttelyssä olevista kuvissaan Heli on käyttänyt malleina kaksostyttäriään. Myöskään heidän kuvissaan hän ei voisi kuvitella käyttävänsä värejä.

Heli jatkaa, että hänen elämässään parin parin viime vuoden aikana tapahtuneet suuret muutokset luonnollisesti osin vaikuttavat myös hänen kuvaamiseensa, tietenkin oman luonteen ohella. Nyt hänen Galleria Ulaanissa olevista mustavalkoisista valokuvistaan osa on harmaita ja tummahkoja, osa taas vaaleita ja hauraita mutta samaan aikaan vahvoja kuvia. Kuvia menneistä hetkistä, jotka kuin unena palaavat mieleen. Mielikuvitusta ja muistoja, häivähdyksiä ja tunnetta.

(Näyttelyssä esillä 17 teosta.)