Hiiri kissalle takkia ompeli, mutta tulikin rönsyilevä tilkkutäkki.
Muutaman ystävättäreni kera päätettiin perustaa kissoja palvova naisellinen noitaluuta-uskonto (starttirahojen toivossa) ja että minä tekisin siitä näyttelyn, se oli 2002.
Sitten asiat mutkistuivat, laajenivat, tuli muita näyttelyitä ja elämä muutoinkin outoni ja hurjistui.
Rupesin miettimään varsinaista pelikorttipakkaa (pasianssiaddikti kun olen) ystävistäni, naisista, kissoista enkä jättänyt ulos edes muutamaa koiraa... Enkä jokeria, tarvisko sitä aina olla niin tarkka, vaikka osa pakasta puuttuisikin.
2006 aloin totisesti työskennellä, tosin molemmat käteni murtuivat. Sattuuhan sitä ja muutakin.
Matkustin Ranskassa, Skotlannissa, Ruotsissa, Kiinassa ja Japanissa... Vaikuttanee kaikki, C´est la vie, eli ”katkenneita kynsiä ja epämääräisiä karvapalloja”. Sarismi

PS. Ai niin, haluatteko pelata kanssani loogista onnenpeliä? Aika monta korttia on vielä kääntämättä ja minä olen jokeri.

Helsingissä 20.8.2007,
Sari Laitinen