Kaisu Lundelin »
In English »
På Svenska »

Kuun valo saa vuoren vaalean harmaaksi
lehdet pitävät meteliä pudotessaan;
pehmeämpi ääni on vielä muistissa.

Hiljaisuus.

Kaisu Lundelin, Espanjassa vuonna 2000

KAISUN TYÖHUONEELLA 21.4.2005

Karnevaali. "Maalaamiseeni on tullut mukaan -hupaisia asioita, halu karnevalistisuuteen. Työskennellessäni annan ajatusten virrata aluksi ilman kontrollia. Haluan katsoa, mitä päässäni liikkuu. Ihmetellä, että ai: nyt pukkaa esiin tuollaista. Vasta tämän tajunnanvirta vaiheen jälkeen alan järkeistää ja siivota maalausta. Kerran tuli mieleeni vanha teoria, jonka mukaan maa on pannukakku. Olin huvittunut ajatuksesta, että joutuisin pannukakun reunalle. Mietin, uskaltaisinko hypätä sieltä tuntemattomaan. Yhden maalaussarjani nimi onkin Maailman reunalla. Nykyisin en ole ilmaisussani enää yhtä askeettinen kuin ennen. Sommitteluun on tullut mukaan karnevalistisia elementtejä. Mutta tila ja nimenomaan päättymätön tila sekä värin virittäminen ovat edelleen olennaisia asioita työskentelyssäni."

Hiljaisuus. "Nuorempana maalaamisessani oli enemmän draamaa ja ahdistusta. Luulen, että identiteettini ei ole enää niin lukkiutunut kuin silloin. Olen muuttunut sellaiseksi, että kuulen myös pienempiä ääniä ja nautin pienemmistä asioista. Kovin suuri uho ei kiinnosta. Maalaamisen maailmassa pidän erityisesti hiljaisuudesta, johon voin mennä. Siellä ajatukset ovat melkein sanattomia. Maalaus on pitkä matka, jonka aikana tutustun omiin mielikuviini ja kehitän niitä. Joskus matka kestää kauan, pisimmillään pari vuotta."

Metsä ja meri. "Luontokokemuset ovat aina merkinneet minulle paljon. Lapsena kuljeskelin usein tutkimassa ympärillä olevaa luontoa ja keräämässä kukkia ja rahkasammalta. Tunsin liikkuvani taika-alueella; kansakoulun alaluokille asti olin eräänlainen keiju-uskovainen. Metsä ja meri ovat minulle edelleen hiljaisuuden ja rauhan paikkoja. Toisaalta luonto on myös erittäin voimakas ja omavaltainen vastakohtana nykyajan rationalismille. Maalauksissani on yleensä mukana orgaanisia asioita. Ne edustavat tätä luonnon maailmaa, jonka koen tärkeäksi ja hienoksi."

Äiti. "Taisin olla vähän ujo ja pelästynyt lapsi. Välillä olin tietysti vilkas villi, mutta kaikenlainen katseleminen ja mielikuvitusmaailmassa eläminen tuntuivat omimmalta alueelta. Äiti oli kuvaamataidon opettaja, joten kotona sekä uusi että vanhempi taide olivat arvostettuja. Sen sijaan taiteilijaelämä ei ollut korkeassa kurssissa. Koulussa äiti oli tavattoman oikeudenmukainen. Hän ei luokassa eikä paljon kotonakaan kommentoinut oman lapsensa tekemisiä. Se oli aika traumaattista, sillä olen aina piirtänyt ja maalannut paljon."

Murtoluvut. "Etukäteen on vaikea sanoa, mitkä maalaukset jäävät itselle läheisiksi. Onko työhönsä tyytyväinen vielä vuosien kuluttua. Olisikohan näiden itselle läheisten töiden suhde yksi kymmeneen tai viiteenkymmeneen, kun ajattelee murtolukuina. Muutossa löysin vanhoja opiskeluaikaisia maalauksia, joista kaksi laitoin kotiin seinälle. Toista katson sillä silmällä, miten jatkaisin sitä nyt. Toiseen olen ihan tyytyväinen. Ne ovat kiinnostavia töitä, vaikken enää maalaakaan samalla tavalla. Ne ovat tuota 1:10 -sakkia."

Maalausprosessi. "Itse maalausprosessi on kuitenkin suurin syy, miksi suostun ehtoihin, joiden alaisena kuvataiteilija elää Suomessa. Haluan pitää prosessin niin puhtaana kuin mahdollista, vaikka joskus sitä tuntee itsensä aika voimattomaksi. Onneksi olen vuosien varrella kokenut tarpeeksi monta hienoa hetkeä tässä prosessissa. Loppujen lopuksi ajattelen, että kuvataiteilijana toimiminen on lahja eikä mikään kurja kohtalo, vaikka välillä kyllä kuljetaan näillä rajoilla. Mutta noiden hienojen hetkien takia olen valmis suostumaan kaikenlaiseen epävarmuuteen."

Nahka. "Kuvataiteilija joutuu luopumaan taloudellisesti turvatusta elämästä. Samaten myös psyykkinen turvallisuus joutuu koetukselle, kun olet koko elämäsi ajan punnittavana ja sinua arvioidaan teostesi kautta. Maalaukset ovat aina niin henkilökohtaisia, että on kyllä kovaa asettua jatkuvasti arvioitavaksi. Onhan se tietysti myös mielenkiintoista. Toisaalta iän mukana tulee nahkaa nenän päälle, kuten joku on sanonut. Ei ihan kaikesta tarvitse ruveta kipuilemaan."

- haastattelu Mikki Tapaninen